Kirjoittaessaan verkkoon tutkijan on syytä miettiä asemoitumistaan. Keskeistä olisi ainakin miettiä sitä, miten profiloitua ja mihin keskittyä. Tilanne muistuttaa siinä määrin yrityksen näkökulmaa, että alun perin yrityksille suunnatuista ohjeista voisi olla tässäkin apua.
Vaikka tutkijan kirjoittama verkkoteksti eroaa perinteisestä tuotteesta tai palvelusta usein siten, että tavoitteena ei ole taloudellinen menestys, saattaa asemoinnin pohtiminen auttaa esimerkiksi asiantuntijabrändin rakentamisessa ja kohderyhmän tavoittamisessa. Tarkoituksenani tässä postauksessani on pohtia tutkijan asemoitumista McCarthyn 4 P –mallin (McCarthy, 1960) avulla.
McCarthyn 4 P –malli
McCarthyn (McCarthy, 1960) malli on kieltämättä vanha, mutta vieläkin ajankohtainen. Mallia on myöhemmin täydennetty ja sitä opetetaan edelleen yliopistoissa erityisesti markkinoinnin opiskelijoille.
4 P –mallin nimi tulee sanoista Product, Price, Place ja Promotion. Kyseessä on siis alun perin markkinointia koskevaan päätöksentekoon tarkoitettu viitekehys, joka auttaa tuotteen tai palvelun asemoinnissa ja markkinoiden ymmärtämisessä.
Tutkija verkkokirjoittajana ja 4 P –malli
Mitä tästä mallista olisi siis opittavissa? Tarkoituksenani ei ole antaa valmiita vastauksia vaan tukea tutkijaa hänen pohtiessaan sitä, mikä on keskeistä asemoitumisen kannalta. Hyödynnän mallia siis konkretisoimaan niitä kysymyksiä, joiden pohtiminen auttaa keskittymään olennaiseen: mitä kirjoitan, miksi kirjoitan ja kenelle kirjoitan?
Product – Mikä on kirjoittajan tuottama tuote?
Verkkokirjoittamisessa olennaista on pohtia tuotetta sekä omasta että lukijan, eli asiakkaan, näkökulmasta. Olennaista on siis miettiä mitä tarjottavaa juuri minulla on sekä mikä lukijaa voisi mahdollisesti kiinnostaa. Tekstin ja blogin jäsentäminen tuotteena auttaa myös ymmärtämään, että siihen kohdistuu odotuksia laadusta ja tyylistä. Nämä tekijät ovat osa kirjoittajan asiantuntijabrändiä, johon kirjoittamisella todella voi vaikuttaa.
Price – Mikä on tuotteen kustannus?
Kustannuksen kääntäminen tutkijan verkkokirjoittamiseen vaatii hieman luovuutta, mutta täältä pesee. Kustannusta tulee jälleen pohtia sekä kirjoittajan että lukijan näkökulmasta: mitä minulle kirjoittajana maksaa tuottaa sisältöä ja kuinka vaivalloista lukijan on sitä prosessoida? Kirjoittajan näkökulmasta kriittiseksi osoittautuu erityisesti kirjoittamisen vaihtoehtoiskustannus: vaikka kirjoittamisesta ei tarvitsisi maksaa kenellekään euroissa, turhaantuu siihen työ- tai vapaa-aikaa, jonka olisi voinut käyttää muutenkin. Jokaista tekstiä ei siis kannata viilata loputtomiin. Vaihtoehtoiskustannus koskee myös lukijoita, jotka pohtivat, oliko luettu teksti todella lukemisen arvoinen. Kustannuksen (tässä tapauksessa henkisen kärsimyksen) noustessa korkealle lukija tuskin palaa tekstien pariin vastaisuudessa.
Place – Mikä on paikkani?
Verkkokirjoittamisessa paikalla viittaan sekä kirjoituksen sijaintiin verkossa (esim. WordPress.com) että tarjotun tekstin sisällölliseen sijaintiin suhteessa muihin teksteihin. Tekstin olisi siis hyvä olla uskottavalla ja helposti tavoitettavalla alustalla, mutta vielä olennaisempaa on se, miten teksti asemoituu suhteessa muihin kirjoittajiin. On helppo ymmärtää, että kahdeksaskymmenennes blogi kalan perkaamisesta ei herätä samanlaista mielenkiintoa kuin silloin, jos kirjoittajan aihe on ainutlaatuinen. On kuitenkin syytä muistaa aiemmin mainittu lukijan näkökulma: uniikkikaan aihe ei pelasta, jos sille ei ole kysyntää.
Promotion – Kuinka viestiä teksteistäni?
Vaikka tuote olisi uniikki ja sille olisi kysyntää, se voi silti jäädä ilman ansaitsemaansa huomiota. Verkkokirjoittamisen kannalta onkin hyvä pohtia, kuinka kohdeyleisön voisi tavoittaa. Tutkijan on mahdollista mainostaa tuotoksiaan kolleegoilleen esimerkiksi sähköpostitse, mutta myös sosiaalisen median kanavat ovat erityisen näppäriä. On hyvä pitää mielessä, että teksteistä saattaa hyvinkin innostua joku, jota et olisi tullut ajatelleeksikaan.
Toivottavasti nämä kysymykset kirkastavat ajatuksia siitä, miten oman blogin voisi asemoida mahdollisimman hyvin. Muistuttaisin vielä, että kaikkea ei tarvitse tietää aloittaessa ja kaiken tämän pohdintaan ei varmastikaan kannata tuhlata kohtuuttomasti aikaa (vaihtoehtoiskustannus)!
Lähteet:
McCarthy, E. Jerome . 1960. Basic marketing: A managerial approach. Homewood, IL: Irwin.
tutkijaverkossa 
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta 4 P -mallin sovelluksesta. Erityisen ajatuksiaherättävä oli kustannuksia käsittelevä osio. Itse olen monesti pohtinut verkkokirjoittamisen kustannuksia erityisesti kirjoittajan näkökulmasta.
Esimerkiksi säännöllinen laadukkaan sisällön tuottaminen omaan blogiin vaatii tutkijalta valtavia ajallisia panostuksia. Siksi onkin hyvä joskus pysähtyä vertailemaan tekstin tuottamisen edellyttämän panostuksen ja odotettavissa olevan hyödyn välistä suhdetta. Tuo mahdollinen hyöty voi toki olla luonteeltaan hyvinkin erilaista. Joillekin verkkokirjoittaminen voi tuottaa nautintoa jo sinänsä, kun taas joku toinen voi saada kirjoittamisesta suoran rahallisen korvauksen. Uskon, että useimmille mahdolliset hyödyt ovat kuitenkin paljon vaikeammin hahmotettavia. Kirjoittaminen ei aina ole nautinnollista ja usein olisi helppo keksiä mielekkäämpiä ja tuottavampiakin tapoja kuluttaa aikaansa. Monesti mahdolliset hyödyt esimerkiksi omalle uralle ovat lisäksi hyvin epävarmoja ja realisoituvat vasta pitkän ajan kuluttua. Varsinkin tällöin on hyvä pysähtyä miettimään minkälaiseen verkkokirjoittamiseen todella haluaa käyttää aikaansa.
TykkääTykkää
Kiitos Ville verkkokirjoittamisen problematiikan pohdinnastasi!
Mallin avulla niputit napakasti niitä keskeisiä kysymyksiä, joita itsekin olen pähkäillyt.
Halu toimia asiantuntijana on kiistaton, aikaa löytyy aina tärkeille asioille ja sanan levittäminenkin omista tuotoksista tuntuisi jotenkin ehkä onnistuvan. Suurimpana haasteena koen esittämäsi kolmannen kohdan eli paikan valinnan.
Bloggaksen helppous houkuttaa, mutta samalla siihen liittyy joitakin henkilökohtaisia mörköjä. Möröt eivät tällä kertaa liity jääkiekkoon vaan tarjonnan valtavaan määrään ja siten pelkoon oman osuuden hukkumisesta vellovaan ”blogimereen”. Miten siis onnistuisin muotoilemaan sanomani niin omaperäiseksi ja koukuttavaksi, ettei se hukkuisi heti julkaisun ensimetreillä vaan kelluisi onnistuneesti ainakin jonkin aikaa pinnan tuntumassa. Ennen kurssia mörkänä kummitteli hiukan myös blogien kevytkenkäisyyden leima, mutta onneksi sen olen saanut häivytettyä kurssisisällön avulla. Kiitos siitä Kimmolle!
Tuotoksieni julkaisupaikan pohdinta jatkukoon!
TykkääTykkää